Friday, July 21, 2006

no new car

Eipä tullut vielä tällä viikolla minulle sitä uutta autoa vaikka niin luulin. Eräässä netissä toimivassa nimeltämainitsemattomassa autoliikkeessä oli kyllä ihan hienon näköinen Saab myytävänä. Tai ainakin kuvissa se näytti hienolta. Sitten kun sitä päästiin ihastelemaan lähempää, toisin sanoen paikan päällä niin olikin hieman toisennäköinen ilmestys. Ruostetta oli joka puolella ja muutenkin kuluneen näköinen auto. Joten jätin ostamatta. Hintakin oli 200 euroa enemmän kuin ilmoituksessa, selkeää huijausta minun mielestäni. Noh, eiköhän joku hyväuskoinen siihen kusetukseen vielä mene. Hieman olen harkinnut opintolainan nostamista, että saisin tämän auton ostettua, ehkä silloin pääsisin itse vaikuttamaan automerkin valintaan. Mutta katsotaan nyt.

Sitting On An Angry Chair
Angry Walls That Steal The Air
Stomach Hurts And I Don't Care

What Do I See Across The Way
See Myself Molded In Clay
Stares At Me, Yeah I'm Afraid
Changing The Shape Of His Face

Jos tuoli on vihainen niin älä istu siihen.

Saturday, July 08, 2006

it's a long way to the top if you wanna rock and roll

Lauantai-ilta. Suht rauhallisissa merkeissä tämä sujuu tässä, jalkapalloa katselen ja nettiä selailen. Ajattelin pitkästä aikaa postailla ajatuksianikin tässä (jos näistä ajatuksista nyt saa selvää).

Eilen otin ja peruin virallisesti tuon suunnitellun luokkakokouksen. Syynä oli kiinnostuksen puute, niin minulla kuin mahdollisilla tulijoilla. Voi aika huoletta sanoa että pesen käteni lopullisesti näistä touhuista, kun minua eivät liiemmin tämmöiset kokoontumiset enää kiinnosta. Menneitä on kyllä kiva silloin tällöin muistella, mutta ala-astemuistojen annan nyt olla ihan omassa rauhassaan, en minä sinne halua enkä aio enää katsoa. Se ovi on nyt minun osaltani lopullisesti suljettu. Jos joskus tulee kutsu mahdollisesti tämmöiseen luokkakokoukseen niin aion kieltäytyä. Mutta luulen ettei tule, sillä kovin moni ei tuntunut muistavan vanhoja luokkakavereitaan. Siinäpähän ovat sitten.

Viime keskiviikkona tapahtui jotain kummallista. Olin pitämässä tuttuun tapaan lähetystä (joista kyllä on ollut jonkin aikaa taukoa ja se tauko on pidetty juuri siksi että halusin miettiä minkälaista ohjelmaa haluan lähettää). Kesken biisin kone sammui melkeinpä itsestään eikä ollut muuta vaihtoehtoa kuin asentaa Windows uudelleen koneeseen. Shit happens.

Pakko muuten jo mainostaa ensi syyskuuta. Silloin nimittäin on taas megakonserttien aika. Tällä kertaa ei rokata köyhien hyväksi, vaan sademetsien säilyttämisen puolesta (joka on kyllä minun mielestäni lähes yhtä iso ongelma, mikä pitää saada kitkettyä). Paikkoina toimivat New York, Los Angeles ja Cardiff ja esiintyjälistat ovat pullollaan tähtiluokan artisteja ja bändejä. Pistäkääpäs tuo jo mieleen, sillä se on tän vuoden Live 8.

What's Gone Wrong, I Can't See Straight
Been Too Long, So Full Of Hate

What The Fuck Will It Take
Drown Myself In My Wake
Another Shaggy D.A.
Now A Dog, Shake My Leg
Plastic Man, Paper Face
Candy Heart, What A Waste
Gotta Change, Set A Date
Eat My Cake, Lick My Plate

Mun elämässäni oli aika (jokunen vuosi sitten), jolloin olin täynnä vihaa melkeinpä kaikkea mahdollista kohtaan. Mutta ne ajat ovat nyt ohi.

Monday, July 03, 2006

Kyllä sapettaa tämä kohtalo. Perjantai-iltana siis menin treffeille siinä uskossa että tästä kehittyy jotain. Vielä mitä. Tyttö ei vilkaissutkaan minuun sillä silmällä (eikä se kyllä ollut häävin näköinenkään). Ensinnä tulee pakit noin N kertaa ja sitten kun en saa pakkeja niin treffiseura hakee vain pelkkää kaverisuhdetta. Noh, sainpahan yhden kaverin lisää, ei siinä mitään. Mutta lähdin hakemaan enemmän ja sitä ei taaskaan tullut ja minun on edelleenkin jatkettava sinkkuelämää vaikken enää haluaisi. Mutta minkäs teet kun aina käy näin. Joko saan pakit, tai sitten kun pääsen treffeille, niin se nainen ei ole kiinnostunut minusta muuta kuin ehkä kaverimielessä. Minut on varmaankin kirottu tai jotain. Ei tämä tuuri muuten ole mahdollista. Ei kellään voi olla näin paskaa mäihää joka helvetin kerta. Ei kellään. Noh, uutta matoa koukkuun (taas).

No, tapahtui viikonloppuna jotain hyvääkin. Pääsin ekan kerran soittamaan bassoa, kun kaverilla oli bänditreenit eikä niiden basisti päässyt paikalle. Joten minä sitten tuurasin. Ja hyvin tuurasinkin, kehuivat minua porukalla että hyvin soitettu. Pitäisiköhän vaihtaa kitara bassoon? No ei, kyllä minä sen basson joskus hankin mutta kitaransoitosta en luovu. Siinähän menisi 10 vuotta kertaheitolla roskikseen ja sitä en aio tehdä.

Care Not For The Men Who Wonder
Straw That Broke Your Back, You're Under
Cast All Them Aside Who Care
Empty Eyes And Dead End Stare

Don't You Know That None Are Blind
To The Lie, And You Think I Don't Find
What You Hide?

Voin kyllä sanoa että tuijottelin lauantaiaamuna lasisin silmin kattoon, kun yritin sulatella sitä valtavaa pettymystä minkä edellinen ilta mukanaan toi. Nyt en onneksi turhautunut, kuten joskus on ollut tapana käydä.