Huhhuh, kyllä on upea tunne. Samalla kun matkakuume nousee kovaa vauhtia, niin perhoset kiertävät mahanpohjassa. Minulla on edessä sellainen keikkakevät- ja kesä että alta pois. Ensi viikolla näen itse Bob Dylanin, toukokuussa minulla on mahdollisuus kuulla rockin klassikkolevy kokonaisuudessaan (Deep Purple soittaa Machine Head-albumia kokonaisuudessaan livenä). Heinäkuussa vuorossa on The Who, ja elokuussa... kyllä, maailman suurin rock and roll-bändi THE ROLLING STONES!!! Siihen kun lykätään vielä syyskuulle Jethro Tull niin on konsertteja mihin mennä! On tässä hieman joutunut itseään nipistelemään että ei varmasti näe unta. Tuskin maltan odottaa että saan nähdä itse Bob Dylanin livenä Tanskassa, siitä tulee todellinen elämys.

excuse me but can i be you for a while
my dog won't bite if you sit real still
i got the anti-christ
in the kitchen
yellin' at me again
yeah i can hear that

Vai että Saatana huutaa keittiössä, johan se on paikan valinnut.

Sain tänään tiedon että minut on kutsuttu Jyväskylän amk:n musiikkimanageroinnin englanninkielisen linjan pääsykokeeseen. Tälle linjalle on erittäin vaikea päästä sillä aloituspaikkoja on vain kymmenen, ja viime vuonna hakijoita oli ollut 250. Vielä en osaa sanoa että pääsenkö lähtemään tuonne toukokuun alussa, mutta olisihan se mahtavaa kertakaikkiaan.

from in the shadow she calls
and in the shadow she
finds a way finds a way
and in the shadow she CRAWLS
clutching her faded photograph
my IMAGE under her thumb
yes with a message for my heart
yes with a message for my heart

Kait sitä pitää ryömiä kiven alle jos käy niin onnettomasti ettei pääse tuonne lähtemään. Tai yrittää ensi vuonna uudestaan.

Enää viikko! Tai no, puolitoista jos tarkkoja ollaan. Sitten saa taas karistaa Suomen pölyt jaloista vähäksi aikaa ja suunnata ulkomaille. Matka käy Tanskaan, jossa odottaa kaikenlaista jännää, kuten Bob Dylanin konsertti (sitä odotan innolla) ja käynti Hard Rock Cafessa, ja tällä kertaa aion ottaa niin monta kuvaa kuin vain kameraan suinkin mahtuu. Kuvat tulevat sitten tännekin nähtäväksi, eikä nettisivuille sillä joudun poistamaan sen neljä vuotta vanhan portfolion, kun sitä pitää vähäsen uudistella sieltä sun täältä. Ei pitäisi koskaan laittaa nettisivuille tarkkaa osoitetta. Ei sillä että minulla olisi ylimääräisiä vierailijoita käynyt kotonani sinä aikana kun ne on tuolla olleet. Mutta otan ne siis tämän viikon aikana pois ja sivut palaavat takaisin toivottavasti mahdollisimman pian entistä ehompina ja paremman näköisinä.

Live Earth-konsertit on siis heinäkuussa tulossa ja Danney FM:llä tullaan juhlistamaan sitä lähtölaskennalla Live Earthiin. Lähetyksissä käydään läpi jokainen konserttia isännöivä kaupunki ja sen esiintyjäkaarti. Tällaista siis tuossa keväämmällä tulossa, pysykää kuulolla.

Tänään aloitin kesätyöpaikankin metsästämisen kolmesta kohteesta. Ensin kysyin että pääsisikö Raahelaiseen kesätoimittajaksi. Kävi niin että tänään oli viimeinen hakupäivä joten olin juuri oikeaan aikaan liikenteessä. Sama juttu Citymarketin kohdalla, seuraavan parin viikon aikana jakavat paikat joten olin justiin sopivasti kysymässä paikkaa. Sitten oululaiseen Intopii-firmaan soitin ja hyvän vastaanoton sain sielläkin. Lopuksi soittelin PKC:lle Raaheen, kun törmäsin koulun sivuilla ilmoitukseen jossa hakivat kesälomittajaa ostoon. Suljettuani luurin hoksasin että kaveri jolle soitin ja kysyin tästä paikasta, käy mun kanssa samalla sählyvuorolla maanantaisin. Ihmekös ääni kuulostikin niin tutulta. Katsotaan miten tässä käy.

every finger in the roomis pointing at me
i wanna spit in their faces
then i get afraid what that could bring
i got a bowling ball in my stomach
i got a desert in my mouth
figures that my COURAGE
would choose to sell out now

Kerrankos sitä toisia päin sylkee keilapallo mahassa. Loppuun sitä kuitenkin itsensä myy.

Tulin tuossa miettineeksi yhtä juttua. Jo kohta kahden vuosikymmenen ajan elämässäni on ollut kaksi asiaa jotka ovat tärkeämpiä kuin mikään muu (perheeni lisäksi tietysti): KISS ja Edmonton Oilers. Vastikään sattunut Oilers-ikoni Ryan Smythin kauppaaminen New York Islandersiin oli todellinen shokki minulle. Kyseinen pelaaja on yksi kaikkien aikojen Oilers-pelaajia ja kuuluu omiin suosikkeihini. Tuon siirtouutisen kuuleminen teki todella pahaa ja sitä on edelleenkin vaikea nieleskellä mitenkään. Mutta se samalla palautti minulle mieleen sen seikan että miksi Oilers on niin tärkeä asia. Ensinnäkin, kyseessä ei ole ihan mikä tahansa NHL-joukkue. Edmonton Oilersin joukkuehenki on niin vahva ja organisaation tapa välittää pelaajistaan jotain aivan ainutlaatuista. Varsinkin eilen kun katsoin haastattelua missä ko, kaupattu pelaaja avoimesti itki, tajusin että Oilersin yhteiskemiassa ja koko siinä joukkuehengessä on jotain aivan selittämättömän upeaa ja maagista. Koko porukka puhaltaa yhteen hiileen ja kaikki ovat oikeasti kavereita keskenään myös joukkueen ulkopuolella. Näin ei kaikissa NHL-porukoissa ole. Lähestulkoon kaikki jääkiekkoilijat joita ihailen ovat pelanneet juuri Edmontonissa: Wayne Gretzky, Jari Kurri, Paul Coffey.... lista jatkuu vaikka kuinka pitkään. Se pelityyli on liigan viihdyttävin ja todisteena siitä on 5 Stanley Cupin voittoa.

No mitenkäs Kiss sitten liittyy tähän? No, Kississä on myös samalla tavalla jotain selittämättömän maagista ja upeaa. Muistan vieläkin kun pikkupoikana näin Hotter Than Hellin kannen ja olin aivan puulla päähän lyöty. Minulta on usein kysytty että miksi kuuntelen Kissiä. En minä vaan tiedä. Kississä vaan on jotain sellaista mitä ei muissa bändeissä ole, semmoista tiettyä taianomaisuutta ja mystiikkaa. Maskit, pommit, lavashow, kappaleet, persoonat. Kaikki nuo asiat muodostavat semmoisen kokonaisuuden että siinä muut yhtyeet jäävät toiseksi. Kiss-fanina olo on kuin kuuluisi isoon perheeseen, kaikki maailman Kiss-fanit ovat keskenään yhtä suurta perhettä. Siinä tulee jotenkin kodikas ja turvallinen olo, kun saa Kiss-levyn laittaa soimaan. Voi paeta aivan omaan maailmaansa, KISS-maailmaan. On kuin kotiin tulisi. Ei sitä osaa kuvailla sanoin. Se täytyy itse kokea, sitten sen tietää.

yeah, it's over now
but i can breathe somehow
when it's all worn out
I'd rather go without

On tässä tullut mietittyä että miten tälle blogille käy sitten kun valmistun. Noh, toistaiseksi ei mitenkään, enköhän minä tänne jatka kirjoittamista niin kauan kuin kirjoitettavaa löytyy.

Ai niin, hieno taistelu Raahe-Kiekolta Kotkassa. Nyt sitten sunnuntaina Titaaneille köniin, itse olen takuuvarmasti silloin paikalla, eihän tuota millään malta odottaa, mutta on vaan maltettava. Kyllä se sunnuntai sieltä tulee.