Tulin tuossa miettineeksi yhtä juttua. Jo kohta kahden vuosikymmenen ajan elämässäni on ollut kaksi asiaa jotka ovat tärkeämpiä kuin mikään muu (perheeni lisäksi tietysti): KISS ja Edmonton Oilers. Vastikään sattunut Oilers-ikoni Ryan Smythin kauppaaminen New York Islandersiin oli todellinen shokki minulle. Kyseinen pelaaja on yksi kaikkien aikojen Oilers-pelaajia ja kuuluu omiin suosikkeihini. Tuon siirtouutisen kuuleminen teki todella pahaa ja sitä on edelleenkin vaikea nieleskellä mitenkään. Mutta se samalla palautti minulle mieleen sen seikan että miksi Oilers on niin tärkeä asia. Ensinnäkin, kyseessä ei ole ihan mikä tahansa NHL-joukkue. Edmonton Oilersin joukkuehenki on niin vahva ja organisaation tapa välittää pelaajistaan jotain aivan ainutlaatuista. Varsinkin eilen kun katsoin haastattelua missä ko, kaupattu pelaaja avoimesti itki, tajusin että Oilersin yhteiskemiassa ja koko siinä joukkuehengessä on jotain aivan selittämättömän upeaa ja maagista. Koko porukka puhaltaa yhteen hiileen ja kaikki ovat oikeasti kavereita keskenään myös joukkueen ulkopuolella. Näin ei kaikissa NHL-porukoissa ole. Lähestulkoon kaikki jääkiekkoilijat joita ihailen ovat pelanneet juuri Edmontonissa: Wayne Gretzky, Jari Kurri, Paul Coffey.... lista jatkuu vaikka kuinka pitkään. Se pelityyli on liigan viihdyttävin ja todisteena siitä on 5 Stanley Cupin voittoa.

No mitenkäs Kiss sitten liittyy tähän? No, Kississä on myös samalla tavalla jotain selittämättömän maagista ja upeaa. Muistan vieläkin kun pikkupoikana näin Hotter Than Hellin kannen ja olin aivan puulla päähän lyöty. Minulta on usein kysytty että miksi kuuntelen Kissiä. En minä vaan tiedä. Kississä vaan on jotain sellaista mitä ei muissa bändeissä ole, semmoista tiettyä taianomaisuutta ja mystiikkaa. Maskit, pommit, lavashow, kappaleet, persoonat. Kaikki nuo asiat muodostavat semmoisen kokonaisuuden että siinä muut yhtyeet jäävät toiseksi. Kiss-fanina olo on kuin kuuluisi isoon perheeseen, kaikki maailman Kiss-fanit ovat keskenään yhtä suurta perhettä. Siinä tulee jotenkin kodikas ja turvallinen olo, kun saa Kiss-levyn laittaa soimaan. Voi paeta aivan omaan maailmaansa, KISS-maailmaan. On kuin kotiin tulisi. Ei sitä osaa kuvailla sanoin. Se täytyy itse kokea, sitten sen tietää.

yeah, it's over now
but i can breathe somehow
when it's all worn out
I'd rather go without

On tässä tullut mietittyä että miten tälle blogille käy sitten kun valmistun. Noh, toistaiseksi ei mitenkään, enköhän minä tänne jatka kirjoittamista niin kauan kuin kirjoitettavaa löytyy.

Ai niin, hieno taistelu Raahe-Kiekolta Kotkassa. Nyt sitten sunnuntaina Titaaneille köniin, itse olen takuuvarmasti silloin paikalla, eihän tuota millään malta odottaa, mutta on vaan maltettava. Kyllä se sunnuntai sieltä tulee.