vierivä kivi ei sammaloidu

Ei tosiaankaan. Keskiviikkona sain todistaa rock-historian suurinta yhtyettä livenä Helsingin Olympiastadionilla. Kyseessä oli tietysti The Rolling Stones. Samalla keikka päätti minun uskomattoman konserttikesäni johon on kuulunut ikimuistoisia keikkoja mm. Bob Dylanilta ja The Wholta, varsinkin jälkimmäinen räjäytti tajunnan totaalisesti. Mutta, Stonesin keikkaan. Se oli myöskin aivan uskomaton, niin musiikillisesti (vaikkei ihan Whon tasolle yltänytkään) kuin visuaalisestikin, pommit paukkuivat ja tulenlieskat lentelivät. Mick Jagger on edelleen huimassa iskussa, juoksi pitkin lavaa ja ääni pelasi todella hyvin. Keith Richards... no, Keef on Keef, niin hyvässä kuin pahassakin. Soittohan hänellä kulki vaikka oli täysin umpitunnelissa keikalla (tästä todisteena esim. horjahtelu päin lava-aitaa ja pyllähdys rumpujen tykönä, ei ihme että mies sai muulta bändiltä bailaamiskiellon keikan jälkeen). Charlie Wattsin rumputyöskentely oli uskomatonta, yksinkertaista mutta ah niin tyylikästä että.

Kuuluihan reissuun muutakin. Kävin moikkaamassa serkkuani ja hänen perhettään Nurmijärvellä ja sitten siskoni luona Hämeenlinnassa. Hieno matka kaiken kaikkiaan.

Mitäpäs muuta... Niin, opinnäyte on parhaillaan puhtaaksikirjoittamisvaiheessa. Luulisin tässä kestävän n. pari viikkoa, eli joskus elokuun puolivälin tienoilla kaiken pitäisi olla valmista. Toivottavasti. Työhaastattelussakin kävin Oulussa heinäkuun puolivälissä, meni ihan hyvin, mutta kun on 20 muutakin hakijaa virkaan niin eipä ole mitään takeita paikan saamisesta.

look i'm standing naked before you
don't you want more than my sex
i can scream as loud as your last one
but i can't claim innocence
Juu, viattomuutta ei saa vaikka kuinka karjuu, se on totta.

Tässä vielä tunnelmakuvia Stadikalta keskiviikkona.



keikka on juuri alkanut, Start Me Up soi



jättimäinen huulikielilogo ilmaantui lavalle bändin soittaessa Honky Tonk Womenia, edessä näkyy myös B-lava jolla bändi soitti kolme biisiä.



ilotulitus