Kyllä sapettaa tämä kohtalo. Perjantai-iltana siis menin treffeille siinä uskossa että tästä kehittyy jotain. Vielä mitä. Tyttö ei vilkaissutkaan minuun sillä silmällä (eikä se kyllä ollut häävin näköinenkään). Ensinnä tulee pakit noin N kertaa ja sitten kun en saa pakkeja niin treffiseura hakee vain pelkkää kaverisuhdetta. Noh, sainpahan yhden kaverin lisää, ei siinä mitään. Mutta lähdin hakemaan enemmän ja sitä ei taaskaan tullut ja minun on edelleenkin jatkettava sinkkuelämää vaikken enää haluaisi. Mutta minkäs teet kun aina käy näin. Joko saan pakit, tai sitten kun pääsen treffeille, niin se nainen ei ole kiinnostunut minusta muuta kuin ehkä kaverimielessä. Minut on varmaankin kirottu tai jotain. Ei tämä tuuri muuten ole mahdollista. Ei kellään voi olla näin paskaa mäihää joka helvetin kerta. Ei kellään. Noh, uutta matoa koukkuun (taas).

No, tapahtui viikonloppuna jotain hyvääkin. Pääsin ekan kerran soittamaan bassoa, kun kaverilla oli bänditreenit eikä niiden basisti päässyt paikalle. Joten minä sitten tuurasin. Ja hyvin tuurasinkin, kehuivat minua porukalla että hyvin soitettu. Pitäisiköhän vaihtaa kitara bassoon? No ei, kyllä minä sen basson joskus hankin mutta kitaransoitosta en luovu. Siinähän menisi 10 vuotta kertaheitolla roskikseen ja sitä en aio tehdä.

Care Not For The Men Who Wonder
Straw That Broke Your Back, You're Under
Cast All Them Aside Who Care
Empty Eyes And Dead End Stare

Don't You Know That None Are Blind
To The Lie, And You Think I Don't Find
What You Hide?

Voin kyllä sanoa että tuijottelin lauantaiaamuna lasisin silmin kattoon, kun yritin sulatella sitä valtavaa pettymystä minkä edellinen ilta mukanaan toi. Nyt en onneksi turhautunut, kuten joskus on ollut tapana käydä.