when are things gonna change?

Juuh, kuten otsikostakin voi päätellä, sain pakit. Taas. Ties kuinka monennetta kertaa jo. Ja keskiviikkopäivän iltana vitutus oli aivan armoton. Tuntui jälleen kerran pahalta huomata olevansa edelleenkin siinä samassa tilanteessa missä on ollut tähänkin asti. Ainoa ajatus mikä pyöri mielessä oli että kuinka kauan tätä koettelemusta vielä jatkuukaan. Itseluottamus on ollut jo vuosia raunioina, se on nykyisin murto-osa siitä mitä se joskus oli. Jos vielä ennen viime keskiviikkoa ajattelin että ehkä, EHKÄ on mahdollista että tästä maasta löytyy nainen joka kiinnostuisi minusta, nyt se ajatus tuntuu täysin mahdottomalta. Ei sellaista löydy.

Sitten vähän muihin asioihin. Nimittäin tuo radioasemani yrittää (huom. YRITTÄÄ) aloittaa lähetyksensä poikkeuksellisesti tämän viikon keskiviikkona kello 20 tai 21. Soittolista on jo melkein valmis, mutta ainut asia mikä edelleenkin puuttuu on se äänikortti, sen koetan saada siihen mennessä hankittua. Tämä on vasta alustava päätös ja homma voi vielä siirtyä joten virallista ilmoitusta odotellessa. Keskiviikkoon tähdätään.

I Broke You In The Canyon
I Drowned You In The Lake
You A Snake That I Would Trample
Only Thing I'd Not Embrace

Kaikki toivo on mennyttä. Piste.