it's a long way to the top if you wanna rock and roll
Lauantai-ilta. Suht rauhallisissa merkeissä tämä sujuu tässä, jalkapalloa katselen ja nettiä selailen. Ajattelin pitkästä aikaa postailla ajatuksianikin tässä (jos näistä ajatuksista nyt saa selvää).
Eilen otin ja peruin virallisesti tuon suunnitellun luokkakokouksen. Syynä oli kiinnostuksen puute, niin minulla kuin mahdollisilla tulijoilla. Voi aika huoletta sanoa että pesen käteni lopullisesti näistä touhuista, kun minua eivät liiemmin tämmöiset kokoontumiset enää kiinnosta. Menneitä on kyllä kiva silloin tällöin muistella, mutta ala-astemuistojen annan nyt olla ihan omassa rauhassaan, en minä sinne halua enkä aio enää katsoa. Se ovi on nyt minun osaltani lopullisesti suljettu. Jos joskus tulee kutsu mahdollisesti tämmöiseen luokkakokoukseen niin aion kieltäytyä. Mutta luulen ettei tule, sillä kovin moni ei tuntunut muistavan vanhoja luokkakavereitaan. Siinäpähän ovat sitten.
Viime keskiviikkona tapahtui jotain kummallista. Olin pitämässä tuttuun tapaan lähetystä (joista kyllä on ollut jonkin aikaa taukoa ja se tauko on pidetty juuri siksi että halusin miettiä minkälaista ohjelmaa haluan lähettää). Kesken biisin kone sammui melkeinpä itsestään eikä ollut muuta vaihtoehtoa kuin asentaa Windows uudelleen koneeseen. Shit happens.
Pakko muuten jo mainostaa ensi syyskuuta. Silloin nimittäin on taas megakonserttien aika. Tällä kertaa ei rokata köyhien hyväksi, vaan sademetsien säilyttämisen puolesta (joka on kyllä minun mielestäni lähes yhtä iso ongelma, mikä pitää saada kitkettyä). Paikkoina toimivat New York, Los Angeles ja Cardiff ja esiintyjälistat ovat pullollaan tähtiluokan artisteja ja bändejä. Pistäkääpäs tuo jo mieleen, sillä se on tän vuoden Live 8.
What's Gone Wrong, I Can't See Straight
Been Too Long, So Full Of Hate
What The Fuck Will It Take
Drown Myself In My Wake
Another Shaggy D.A.
Now A Dog, Shake My Leg
Plastic Man, Paper Face
Candy Heart, What A Waste
Gotta Change, Set A Date
Eat My Cake, Lick My Plate
Mun elämässäni oli aika (jokunen vuosi sitten), jolloin olin täynnä vihaa melkeinpä kaikkea mahdollista kohtaan. Mutta ne ajat ovat nyt ohi.
Eilen otin ja peruin virallisesti tuon suunnitellun luokkakokouksen. Syynä oli kiinnostuksen puute, niin minulla kuin mahdollisilla tulijoilla. Voi aika huoletta sanoa että pesen käteni lopullisesti näistä touhuista, kun minua eivät liiemmin tämmöiset kokoontumiset enää kiinnosta. Menneitä on kyllä kiva silloin tällöin muistella, mutta ala-astemuistojen annan nyt olla ihan omassa rauhassaan, en minä sinne halua enkä aio enää katsoa. Se ovi on nyt minun osaltani lopullisesti suljettu. Jos joskus tulee kutsu mahdollisesti tämmöiseen luokkakokoukseen niin aion kieltäytyä. Mutta luulen ettei tule, sillä kovin moni ei tuntunut muistavan vanhoja luokkakavereitaan. Siinäpähän ovat sitten.
Viime keskiviikkona tapahtui jotain kummallista. Olin pitämässä tuttuun tapaan lähetystä (joista kyllä on ollut jonkin aikaa taukoa ja se tauko on pidetty juuri siksi että halusin miettiä minkälaista ohjelmaa haluan lähettää). Kesken biisin kone sammui melkeinpä itsestään eikä ollut muuta vaihtoehtoa kuin asentaa Windows uudelleen koneeseen. Shit happens.
Pakko muuten jo mainostaa ensi syyskuuta. Silloin nimittäin on taas megakonserttien aika. Tällä kertaa ei rokata köyhien hyväksi, vaan sademetsien säilyttämisen puolesta (joka on kyllä minun mielestäni lähes yhtä iso ongelma, mikä pitää saada kitkettyä). Paikkoina toimivat New York, Los Angeles ja Cardiff ja esiintyjälistat ovat pullollaan tähtiluokan artisteja ja bändejä. Pistäkääpäs tuo jo mieleen, sillä se on tän vuoden Live 8.
What's Gone Wrong, I Can't See Straight
Been Too Long, So Full Of Hate
What The Fuck Will It Take
Drown Myself In My Wake
Another Shaggy D.A.
Now A Dog, Shake My Leg
Plastic Man, Paper Face
Candy Heart, What A Waste
Gotta Change, Set A Date
Eat My Cake, Lick My Plate
Mun elämässäni oli aika (jokunen vuosi sitten), jolloin olin täynnä vihaa melkeinpä kaikkea mahdollista kohtaan. Mutta ne ajat ovat nyt ohi.
0 Comments:
Post a Comment
<< Home